Lauri Lavanti

Ennen oli paremmin
Ennen oli paremmin

Ennen oli paremmin

Siis kevyelle liikenteelle eli esimerkiksi jalankulkijoille ja pyöräilijöille. Nykyään autoilu tuntuu keskeisemmältä ja keskeisemmältä osalta elämäämme, ja sillä perustellaan jo asuntojen kaupaksi menoa. Moneen ongelmaan tarjotaan ratkaisuksi autoa, vaikka se on usein jopa osasyy ongelman muodostumiseen. Entä jos miettisimmekin ratkaisuja hieman toisesta kulmasta?

Ensimmäinen ja myös yleisin syy matkustamiseen minnekään on mennä töihin. Reilu 60% kunnan työssäkäyvistä käykin pääkaupunkiseudulla töissä ja heistä lähes puolet Espoossa. Töihin on tietenkin pakko päästä, mutta auton ei tarvitse olla kaikille ensisijainen kulkuneuvo. Espooseen esimerkiksi voisi mennä pyörällä, vaikka ympäri vuoden, kunhan infra on kunnossa. Tätä on jo Oulussa hyvällä menestyksellä tehty, eikä se olisi Kirkkonummellakaan mahdottomuus. Toinen vaihtoehto olisi julkinen liikenne, jossa kärsitään eräänlaisesta noidankehästä. Kun bussi- tai junamatkat eivät osu juuri oikein omalle kohdalle, kulkee herkemmin omalla autolla, ja kun useampi kulkee omalla autolla, muuttuu julkinen liikenne vähemmän kannattavaksi ja sitä karsitaan.

Lapsiperheille toinen lisätarve liikkumiselle on lasten harrastukset. Varsinkin, kun lapset pitää ensin saada koulun jälkeen kotiin ja myöhemmin illalla kuljetettua harrastuksiin ja takaisin. Mutta jos harrastukset olisivatkin koulupäivän yhteydessä, esimerkiksi koulun jälkeen samalla alueella, vähenisi kuljetusten tarve reippaasti.

Erityisesti päiväkoti-ikäisiä lapsia pitää kuljettaa päiväkotiin ja takaisin eikä heitä voi lähettää yksin matkaan.

Josta päästäänkin seuraavaan lapsiperheiden liikkumisen tarpeeseen eli koulu- ja päiväkotikuljetuksiin. Vaikka kunnan kannalta pienempien koulujen ja päiväkotien sulkeminen ja oppilaitosten keskittäminen olisikin kannattavaa, se ei helpota lapsiperheiden arkea. Erityisesti päiväkoti-ikäisiä lapsia pitää kuljettaa päiväkotiin ja takaisin eikä heitä voi lähettää yksin matkaan. Mitä lyhyemmät kuljetusmatkat ovat, sitä korkeampi kynnys sinne on mennä autolla, jolloin myös vältytään saattoliikenteen ongelmilta.

Kirkkonummellakin on keskustan alue muuttunut vuosien varrella merkittävästi ja muuttuu edelleen. Pysäköintimahdollisuuksia on tullut lisää, mutta samaan aikaan useampi kauppa on suljettu kuin avattu. Samaan aikaan maailmalla siirrytään enemmän ja enemmän autottomiin keskusta-alueisiin ja myös suomalaisissa tutkimuksissa todetaan, että pyöräilijät ja jalankulkijat tuovat kivijalkaliikkeisiin enemmän rahaa kuin autolla liikkuvat. Mitä jos ydinkeskustassakin sovellettaisiin enemmän samanlaista ajatusmaailmaa? Miltä Kirkkonummen keskusta sen jälkeen näyttäisi?

Liikkumattomuuden arvioidut kustannukset valtiolle ovat 3,2 - 7,5 miljardia euroa vuodessa.

Viimeisimmän henkilöliikennetutkimuksen mukaan jo alle 3 kilometrin matkoilla auto on ensisijainen kulkuneuvo. Sama toistuu matka-ajan perusteella alle 10 minuutin matkoilla. Samanaikaisesti Liikenne- ja viestintäministeriön tutkimuksen mukaan liikkumattomuuden arvioidut kustannukset valtiolle ovat 3,2 - 7,5 miljardia euroa vuodessa. Pyöräilyn ja jalankulun merkitys terveydelle onkin valtava ja vaikka autoilu tuokin suuren vapauden liikkumiseen, se voi myös olla vaarallistakevyelleliikenteelle, kuten kuka vain Porkkalanniemessä kävellyt tai pyöräillyt voi oman kokemuksensa perusteella todeta.

Kultaista keskitietä odotellessa, yritetään kaikki olla hieman vähemmän kiireisiä ja varata aikaa myös itse matkalle.

Julkaistu Kirkkonummen Sanomissa 11.9.2022.

Muita kirjoituksia