Perusoikeuksia ei pidä purkaa perusteettomasti

Lauri Lavanti nojaamassa käsiinsä ja katsomassa oikealla puku päällä, vihreä kravatti kaulassa, ilman taustaa

Hallitus aikoo avata perustuslain 10. pykälän torjuakseen järjestäytynyttä rikollisuutta. Kyseinen pykälä turvaa oikeuden yksityiselämään, kunniaan, kotirauhaan, sekä kirje- ja viestisalaisuuteen. Nämä oikeudet ovat demokratian kulmakiviä, jotka suojaavat kansalaisia valtion mielivallalta ja vallan väärinkäytöltä. Tällainen kehitys ei kuulu avoimeen demokratiaan, vaan muistuttaa autoritaaristen valtioiden valvontatoimia. 

Yksi uudistuksen tärkeimmistä ja vaarallisimmista muutoksista on yksityisyyden suojan murtaminen ilman tapauskohtaisia perusteluja. Toisin sanoen poliisi voisi halutessaan käyttää tiedustelumenetelmiä esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden lähellä olevia yksilöitä kohtaan, vaikka yksilö itse ei olisi rikoksesta epäiltynä. Rajauksista huolimatta tämä mahdollistaa perusteettoman massavalvonnan, sillä yksilöityä epäilyä tai korkeaa todistustaakkaa ei enää vaadita.

Oikeus yksityiselämään ja viestisalaisuus ovat demokratian kulmakiviä.

Vaarallista on, että uudistus laajentaa tiedustelulainsäädännön soveltamista rikollisuuden torjuntaan. Kuten eduskunnan oikeusasiamieskin lausui, näitä menetelmiä ei ole suunniteltu tähän tarkoitukseen. Dystooppinen esimerkki tästä nähtiin elokuvassa The Dark Knight (2008), kun Batman muutti kaikkien Gothamin asukkaiden puhelimet mikrofoneiksi Jokerin löytämiseksi.

Tämän lisäksi kannattaa miettiä sitä, millaisia hyötyjä tällä perusoikeuksien murtamisella saataisiin. Vähän aikaa sitten paljastettiin maailmanlaajuinen poliisien yhteinen operaatio, jossa myytiin rikollisille salattuja puhelimia, jotka tosiasiallisesti olivat FBIn tekemiä. Onko uskottavaa, että järjestäytyneet rikolliset käyttävät asioidensa hoitamiseen salaamattomia puheluita, joita poliisi voisi kuunnella?

Perusoikeuksiin koskiessa tulee miettiä tarkoin ovatko hyödyt sen arvoisia.

Uudistus muistuttaa EUn CSAM-asetusehdotusta (eli ehdotusta asetukseksi lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan torjumiseksi verkossa), jossa todellisia ongelmia lähdettiin ratkomaan tehottomilla ja riskialttiilla keinoilla. Keinoilla, joiden seurauksia joko vähätellään tai ei ymmärretä. 

Erityisen kyseenalaista on, että laki aiotaan säätää kiireellisenä ilman tavanomaista kahden vaalikauden käsittelyä. Perustuslain muuttamisen kiireellisenä pitäisi olla poikkeuksellista ja hyvin perusteltua. Muussa tapauksessa tärkeää on, että kansa pystyy vaaliuurnilla kertomaan mielipiteensä asiasta.

Haluammeko todella ottaa tällaisen harppauksen kohti valvontayhteiskuntaa ilman asiaan kuuluvaa kansalaiskeskustelua?

Muita kirjoituksia