Työ­peräisestä maahan­muutosta

Tämä on neljäs osa sarjasta "Esseitä maahanmuutosta". Aiemmin sarjasta on ilmestynyt kirjoitukset maahanmuuttokeskustelusta, maahanmuuton määrästä ja perhesiteeseen perustuvasta maahanmuutosta. Myöhemmin on ilmestynyt kirjoitus opiskelemaan tulleista.

Työperäinen maahanmuutto on Suomelle aina kuin pienimuotoinen lottovoitto. Oman alansa ammattilainen, joka on valmis muuttamaan tänne, vaikka olisi yhtä hyvin voinut muuttaa johonkin muuhunkin maahan. Työperäisessä maahanmuutossa saamme valmiiksi koulutetun ja kasvatetun ihmisen tekemään arvoa tuottavaa työtä, maksamaan veroja ja ostamaan palveluita ja hyödykkeitä suomalaisilta yrityksiltä.

Tässä tapauksessa tulijalla on jo valmiiksi työpaikka Suomesta. Hän on todennäköisesti selvittänyt valmiiksi asioita uudesta asuinpaikastaan. Ja hän tulee tuottamaan jotain, mistä jokin yritys on valmis maksamaan. Työperäisesti maahan muuttaneilla on myös korkeampi työllisyysaste kuin Suomen kansalaisilla, minkä ei toki pitäisi olla suuri yllätys.

Julkisessa keskustelussa keskitytään usein asiantuntijoihin, joita totta kai tarvitaan, mutta on myös kiistaton tosiasia, että meiltä loppuu kirjaimellisesti käsiparit kesken, erityisesti matalapalkka-aloilta, ellemme saa lisää työntekijöitä ulkomailta. Tähän tarpeeseen työperäinen maahanmuutto istuu kuin nakutettu.

Suurimmat esteet työperäiselle maahanmuutolle ovat Suomen rapautuva maakuva, maahanmuuttajien kohtaama rasismi, lupaprosessit ja syrjintä työnhaussa. Esimerkiksi on tutkittu, että Suomessa on vaikeampi päästä edes työhaastatteluun, jos nimi kuulostaa ulkomaalaiselta. Tässä olisi myös hyvä paikka parantaa kun työvoimapalvelut siirtyvät kuntien vastuulle. Erityisesti kielenopetuksen ja työnantajien välillä olisi hyvä lisätä yhteistyötä, jottei kielitaito olisi vaatimuksena sellaisissa tehtävissä, mihin sitä ei oikeasti tarvita. Myös tarveharkinnan poistamista kannattaisi harkita. Sitä on perinteisesti puolustettu ajatuksella siitä, että työnantajat alkavat muuten tuoda halpatyövoimaa ulkomailta, mutta suomalaista sopimusjärjestelmää voi ja pitää vahvistaa muilla keinoin kuin keinotekoisesti rajoittamalla työvoiman saatavuutta.

Loppuviimein kilpailemme samoista ihmisistä muidenkin Euroopan maiden sekä Yhdysvaltojen kanssa. Kansainvälisessä kilpailussa osaajista emme voita muita tiukemmilla maahanmuuton ehdoilla tai huonommalla suhtautumisella ulkomaalaisiin. Käy yksinkertaisesti niin, että parhaat menevät muualle töihin. Ja hekin, jotka tänne tulevat, varmasti miettivät kuinka paljon haluavat sitoutua maahan, joka asettaa jatkuvasti lisää ehtoja heidän maassa pysymiselleen.

Muita kirjoituksia

• 

  

  Ulkomailta opiskelemaan tulleista

  Ulkomailta Suomeen opiskelemaan tulleisiin panostamme sekä integraation että koulutuksen kautta. Vastineeksi saamme osaavaa, nuorta työvoimaa, mutta silti meillä on suuria haasteita heidän työllistämisessään. Lue lisää »

• 

  

  Perhe­siteeseen perustuvasta maahan­muutosta

  Perheperustaisesti maahan muuttavat ovat moninainen joukko, joka sisältää sekä kansalaisten että maahanmuuttajien perheenjäseniä. He ovat kuitenkin jo pidemmällä integraatiossa kuin monet muut. Lue lisää »

• 

  

  Maahan­muuton määrästä

  Maahanmuutosta keskusteltaessa määrät usein joko jäävät mainitsematta tai niistä ollaan epäselviä. Todellisuus on kuitenkin se, että Suomesssa maahanmuuttoa ihan kirjaimellisesti murto-osa Tanskaan ja Ruotsiin verrattuna. Lue lisää »

• 

  

  Maahan­muutto­keskustelusta

  Maahanmuutto on liian pitkään ollut puheenaihe, jota hallitsevat siihen kriittisesti suhtatutuvat. Osittain tämä johtuu siitä, että kyse on erittäin moninaisesta ja monimutkaisesta ilmiöstä. Tartun nyt kuitenkin härkää sarvista ja alan purkamaan aihetta. Lue lisää »