Lauri Lavanti

Kuva huonosti auratusta jalkakäytävästä, jonka vieressä on huolella aurattu autotie
Kuva huonosti auratusta jalkakäytävästä, jonka vieressä on huolella aurattu autotie

Uusi vuosi, tuttu talvikunnossapito

Nyt kun ollaan jo pitkällä talvessa, pääsee taas huomaamaan, miten erilainen kunta Kirkkonummi on talvella kuin kolmena muuna vuodenaikana. Talvisin täällä liikkuminen on nimittäin monin verroin vaikeampaa, ellei suorastaan mahdotonta. 

Tänä talvena kunnossapito toimi alkuun kohtuullisesti, kunnes ensimmäiset suojasäät tulivat juuri ennen joulua. Tässä kohtaa päästiin ensin nauttimaan paksusta kerroksesta loskaa, joka sittemmin päästettiin jäätymään epätasaisemmaksi alustaksi kuin Helsingin mukulakivikadut. Parhaillaan oli jopa kokonaisia päiviä, kun edes keskustan lähialueilla ei oltu aurattu autoteitä.

Jalankulkijoille se olikin vain alkusoittoa. Sen jälkeen on nähty niin monta päivää aurausta odottaneet kevyen liikenteen väylät; hetkessä jään läpi sulaneet hiekoitukset; autotieltä auratut lisänietokset; risteyksissä odottavat lumivallit; olemattoman kapeiksi auratut tiet kuin tiet, jotka muistuttavat enemmän perunapeltoja kuin liikkumiseen tehtyjä reittejä. Työntele siinä sitten lasta rattaissa päiväunille, kun hän saa kävelystä todennäköisemmin aivotärähdyksen kuin riittävän levon. 

Asiat voisivat olla myös toisin. Esimerkiksi Oulussa, jossa muuten asutaan väljemmin kuin meillä, annetaan kevyelle liikenteelle paljon suurempi prioriteetti ja se näkyykin paikallisten liikkumisessa. Ja vaikka tavoitteena ei olisi suurempi arkiliikunnan määrä, pitäisi minimitason olla siinä, että tiheimmin asutuilla alueilla pystyisi jokainen kulkemaan ilman autoa. 

Mitä jos ensi talvena kokeiltaisiin miltä tuntuu, kun talvikunnossapitoon panostetaan riittävästi? 

Julkaistu Kirkkonummen Sanomissa 10.1.2024

Muita kirjoituksia