Velkajarrun ulkopuolelta ei tehdä vihreää talous­politiikkaa

Viime syksynä edustin Vihreitä Kirkkonummen talousarvioneuvotteluissa valtuustoryhmämme puheenjohtajana. Saimme ilmastokoordinaattorin puolipäiväisestä kokopäiväiseksi. Saimme korkeammat tavoitteet kävelyn ja pyöräilyn lisäämiselle. Saimme järjestöavustukset palautettua edellisen vuoden tasolle. Hävisimme koulujen resurssien osalta, ja Kirkkonummella ei vakinaistettu aiemmin määräaikaisia kouluvalmentajia. Kompromisseja oli, ja osa niistä kirpaisi.

Mutta pöydässä oltiin. Ja siellä saatiin se, mitä saatiin.

Vihreiden puoluekokouksessa on käsittelyssä aloite, jossa 45 jäsentä esittää, että Vihreiden tulisi irtautua parlamentaarisesta velkajarrusopimuksesta. Aloite on sama valinta, mutta paljon isommassa mittakaavassa: olemmeko mukana vaikuttamassa asioihin vai emme?

Mikä velkajarrusopimus on?

Aloitteen huoli on aito ja hyvin perusteltu. Tällä hallituskaudella on nähty, miten vastuun valtion talouden tilanteen parantamisesta kantavat lapset, vammaiset ja heikosti toimeen tulevat. Eikä velkajarru millään tavalla estä samanlaisen politiikan jatkumista. Samaan aikaan usko siihen, että velkajarru pannaan sellaisenaan täytäntöön, vaikuttaa heikolta. Kuten Fatim Diarra tiivisti: “En usko, että löytyy semmoista poliittista pohjaa, jolla niin suuria leikkauksia tullaan toteuttamaan”.

Onkin syytä katsoa tarkasti, mitä on tullut sovittua. Puolueet sitoutuivat sopeuttamaan julkista taloutta 8–11 miljardilla eurolla ensi vaalikaudella. Numerot ovat suuria. On kuitenkin tärkeä huomata, kuten Atte Harjanne muistuttaa, että velkajarru “ei ole jäykkä leikkauspakko, eikä se poista hallituksen valtaa ja vastuuta talouspolitiikasta”. Tai kuten Saara Hyrkkö korosti, että “taloustehostaminen ei ole synonyymi leikkauksille”. Toisin sanoen, määrä on päätetty, mutta tapaa ei. Jokainen tuleva hallitus päättää, miten tavoitetta kohti kuljetaan.

Mitä tapahtuu, jos Vihreät irtautuvat?

Mikäli Vihreät poistuvat sopimuksesta, sopeutuksen määrä ei muutu — mutta sisältö muuttuu, olennaisesti. Tai kuten puolueen varapuheenjohtaja Allu Pyhälammi asian sanoi: “Kun kävi kuitenkin selväksi, että valtaosa muista puolueista tulisivat siihen [velkajarruun] lähtemään mukaan joka tapauksessa, eduskuntaryhmämme teki päätöksen lähteä mukaan neuvottelemaan sovusta – ja saikin sinne useita parannuksia”.

Toki velkajarru sitoo tulevien hallitusten käsiä toimien etumerkin ja suuruuden suhteen. Parlamentaarisilla sopimuksilla nimenomaan haetaan pitkäjänteisyyttä, kuten Oras Tynkkynen asiaa kuvasi. Ne ovatkin käytännössä ainoa keino, jolla ylivaalikautisia ongelmia voidaan ratkoa. Suomen julkisen velan suunnan taittaminen on sellainen ongelma. Toinen vastaava on ilmastonmuutoksen torjuminen. Ratkaisut molempiin vaativat sitoutumista yli yksittäisten hallitusten, eikä sellaisten kanssa haluta neuvotella, jotka eivät pidä sovitusta kiinni.

Kun olemme mukana, voimme edistää vihreää talouspolitiikkaa. Kuten markkinoiden tehokasta käyttöä, ulkoisvaikutusten hinnoittelua ja niiden kannattelua, joita markkinat eivät palvele. Tämä raami on kirjattu myös puolueen ohjelmiin. Periaateohjelman mukaan veroja peritään maksukyvyn ja aiheutuvien haittojen mukaan. Ulkoisvaikutukset hinnoitellaan, jotta markkinat toimivat oikein.

Mitä vihreä talouspolitiikka tarkoittaa käytännössä?

Vihreiden talouspolitiikka on vastasyklistä. Siinä vastataan kroonisiin alijäämiin rakenteellisilla uudistuksilla ja siirretään verotusta työstä haittoihin — tinkimättä hyvinvointivaltion perustasta.

Olen kirjoittanut aiemmin siitä, miten nämä periaatteet näkyvät myös kuntatasolla, kun talousarvioneuvotteluissa joudutaan valitsemaan, mihin rajalliset resurssit suunnataan. Sama logiikka pätee valtiontasolla: ilman pöydässä istumista valinnat tekevät muut.

Nevanperä tiivisti asian Threadsissa osuvasti:

Suomi ei tarvitse uutta puoluetta, joka väistää julkisen talouden kysymykset. Velkaantuminen ja hyvinvointivaltio pitää ottaa vakavasti. Nykyhallitus leikkasi vain köyhimmiltä, ja teki ekonomistien kritisoimia veronalennuksia. Tämä tie on kuljettu loppuun. Vihreiden pitää olla vaihtoehto, joka uskaltaa sanoa, että kaikkien pitää osallistua. Heikompiosaiset ovat osansa tehneet. Vihreiden pitää olla vaihtoehto, jonka politiikkaa ohjaa taloustiede, ei eturyhmät tai vaalimatematiikka.

Vihreät on Suomen johtava markkinaliberaali puolue. Ja velkajarrussa on kysymys suomalaisen talouspolitiikan suunnasta seuraavalla vaalikaudella.

Haluammeko vaikuttaa, vai olla ulkopuolella?

Kuntabudjetin reunaehdoista kirjoitin tarkemmin tekstissä Tekoäly auttaa palvelujen turvaamisessa, mutta se ei ole ilmaista. Lue lisää talousaiheisista kirjoituksistani ja kansallisen politiikan kirjoituksistani.

Julkaistu myös: Verde, 15. toukokuuta 2026.

Julkaistu myös: TalousVihreiden blogi, 21. toukokuuta 2026.