Siirry pääsisältöön ➡ Siirry alatunnisteeseen ➡

Tekoäly – politiikka ja vastuullinen käyttö

Lauri Lavanti istumassa jakkaralla ja nojaa korkeaan pöytään. Päällään hänellä on musta bleiseri ja sinivalkoinen kukkakuvioinen kauluspaita. Bleiserin taskussa on monivärinen taskuliina. Taustalla portaikko.

Olen käyttänyt tekoälytyökaluja ammatillisesti johtavan ohjelmistokehittäjän roolissa sekä rakentanut koko tiimini tavat toimia sen kanssa — argumentoin käytännön kokemuksesta, en teoriasta. Tekoäly on aikamme merkittävin tuottavuusmuutos, ja Suomen on tartuttava siihen aktiivisesti ja kriittisesti.

Tekoäly vahvistaa sekä kykyjä että vahinkoja. Julkisen sektorin sovelluksissa — etuuspäätöksissä, luvankäsittelyssä, ennakoivassa poliisitoiminnassa — panokset ovat liian suuret, jotta järjestelmiä voitaisiin ottaa käyttöön ilman läpinäkyvyyttä ja inhimillistä valvontaa. Haluan tarkistettavissa olevia algoritmeja merkityksellisiin päätöksiin, avoimen lähdekoodin malleja silloin kun mahdollista, ja pakollista ihmisvalvontaa yksilöiden oikeuksiin vaikuttavissa päätöksissä.

Mitä voimakkaammaksi tekoäly kehittyy, sitä tärkeämmäksi yksityisyydensuoja tulee. Tekoälyjärjestelmät ovat tiedonnälkäisiä; ilman vahvoja tietosuojasääntöjä niistä tulee valvontainfrastruktuuria. EU:n tekoälysäädös on askel oikeaan suuntaan, mutta toimeenpanon on oltava sisällöllistä — ei pelkkää laatikoiden ruksimista.