Siirry pääsisältöön ➡ Siirry alatunnisteeseen ➡

Digitali­saatio – IT ja tieto­politiikka

Lauri Lavanti istumassa jakkaralla ja nojaa korkeaan pöytään. Päällään hänellä on musta bleiseri ja sinivalkoinen kukkakuvioinen kauluspaita. Bleiserin taskussa on monivärinen taskuliina. Taustalla portaikko.

Digitalisaatio on sekä mahdollisuus että riski. Suomen on johdettava laadulla, ei pelkästään nopeudella — laajamittainen epäonnistuminen on kallista ja vaikea peruuttaa.

Julkisen sektorin digitalisaatiossa tarvitaan erityisesti yhteentoimivuutta, avoimia standardeja ja saavutettavuutta kaikille — ei vain niille, joille digitaaliset käyttöliittymät ovat luontevia. Toimittajariippuvuus on suurin pitkän aikavälin riski: kun julkiset palvelut rakennetaan suljetuille alustoille, julkinen sektori menettää neuvotteluvoimaa ja joustavuutta. Ohjelmistoalan asiantuntijana olen nähnyt monta kertaa, miten hankintapäätökset ilman teknistä harkintaa luovat riippuvuuksia, joista irtautuminen maksaa enemmän kuin ollaan valmiita maksamaan.

Inhimillinen ulottuvuus on myös tärkeää. Digitalisaatio ei saa syrjäyttää ihmisiä, joille verkkokäyttöliittymät tuottavat vaikeuksia — lääkäriajat, etuushakemukset ja lupahakemukset on pidettävä saavutettavina myös ei-digitaalisilla kanavilla. Tehokkuushyötyjä ei tule saavuttaa pakottamalla kaikkein haavoittuvimmat sopeutumaan palveluntarjoajalle käteisimpään kanavaan.